Suur-Pirkkala

Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteet, mutta niihin ei viitata. . Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. Tarkennus: Merkitse lähdeviitteet sivunumeron tarkkuudella. Pelkkä (Juhani Saarenheimo) ei auta, vaan pitäisi olla vähintään näin: <ref>Saarenheimo. s. 100</ref>.

Pirkkalan pitäjä 1636–1895. Vaaleanpunaisella vuonna 1895 eronnut Ylöjärvi. Vuonna 1921 syntyivät Pohjois-Pirkkala (sinisellä) ja Etelä-Pirkkala (punaisella). Violetilla on merkitty jakamaton Messukylän ja Pirkkalan kylien jakokunta. Messukylä erosi Pirkkalasta 1636, mutta raja pitäjien välillä käytiin vasta isojaon yhteydessä 1758.

Suur-Pirkkalalla tarkoitetaan entistä Ylä-Satakunnan pitäjää ja seurakuntaa. Se perustettiin 1200-luvun puolen välin tienoilla, jota ennen alue oli osa Sastamalan seurakuntaa. Ensimmäinen asiakirjamaininta Suur-Pirkkalan pitäjästä on kuitenkin vasta vuodelta 1374 (nimellä Birkala), mutta verotustietojen perusteella voidaan päätellä sen olleen olemassa jo ennen vuotta 1328. Vuoteen 1636 mennessä Suur-Pirkkala hajosi usean seurakunnan erottua siitä.

[muokkaa] Kirkko

Pirkkalan ensimmäisen kirkkorakennuksen rakennusaikaa tai -paikkaa ei tunneta. Ajankohdaksi esitetään kuitenkin 1200-luvun puolta väliä^[1] tai loppupuolta^[2]. Perimätiedon mukaan Pirkkalassa on ollut kirkko 1200- ja 1300-luvun vaihteessa. Yleinen harhakäsitys on, että kirkko olisi sijainnut ns. Pirkkalan vanhan kirkon paikalla, mutta tämä on kahdesta syystä epätodennäköistä: Alueen tärkein asutuskeskus oli Pyhäjärven toisella puolella Nokianvirran rannalla ja alue oli 1200-luvulla rämeistä ja tulvien vaivaamaa. Kuitenkin järven pohjoispuolen vanhimmat tunnetut kirkkorakennuksen jäänteet (Nokian kartanon mailla olevan kappelin paikalla) ajoitetaan vasta 1400-luvun loppupuolelle.

Ns. Pirkkalan vanhan kirkon paikalle on rakennettu kirkko luultavasti 1540-luvulla, sillä seuraavassa kirkossa käytetyssä kellossa oli vuosiluku 1543. Todennäköisesti tätäkin ennen paikalla on ollut puukirkko. 1540-luvulla rakennettu kirkko paloi perimätiedon mukaan vuonna 1645 ja uusi rakennettiin samalle paikalle 1647. Kuitenkin vielä 1700-luvulla paikkaa pidettiin kirkolle sopimattomana, kun pohdittiin uuden kirkon rakentamista. Uusi kirkko rakennettiin vuosina 1829–38 Pyhäjärven pohjoispuolelle Viikinmäelle ja vanha, huonokuntoinen kirkko purettiin 1858. Pirkkalan pappila jäi kuitenkin järven eteläpuolelle, vanhan kirkon läheisyyteen. Seurakunnan jakautuessa viimeisen kerran 1921, uusi kirkko rakennettiin Pirkkalan vanhan kirkon paikalle.

[muokkaa] Seurakunta

Alkuperäinen Pirkkalan emäseurakunta palveli laajaa aluetta, sillä se oli Satakunnan itäisin seurakunta, ja rajoittui siksi etelässä ja idässä Hämeeseen, sekä pohjoisessa asumattomaan Pohjanperän erämaahan. Laaja seurakunta kuitenkin hajosi pian, kun alueen muut merkittävät (Pirkkalan lisäksi) asutuskeskukset saivat omat kirkkonsa (Vesilahti–Lempäälä 1346, Kangasala 1366, Ruovesi 1571 ja Messukylä 1636) Jäljelle jäänyt Pirkkalan pitäjä oli vieläkin laaja-alainen (joskus käytetään nimeä Vanha Pirkkala erotuksena nykyisestä ”Tynkä-Pirkkalasta”). Siitä erotettiin vuonna 1895 Ylöjärvi, jonka jälkeen vuonna 1921 kunta jaettiin Etelä- ja Pohjois-Pirkkalaan (nykyiset Pirkkala ja Nokia).

Huomioitavaa on, että Pyhäjärven eteläranta sai ensimmäisen kivikirkkonsa vasta vuonna 1921, vaikka Suur-Pirkkalan emäseurakunnasta erotetuilla alueilla on useita keskiaikaisia kivikirkkoja tai kivisakasteja (Lempäälä, Messukylä, Nokia, Vesilahti).

[muokkaa] Kauppapaikka

Pohjanlahdelta Ylä-Satakuntaan nouseva vesireitti haarautuu Kokemäenjoen niskassa kolmeen suuntaan: etelässä Vesilahti-Lempäälä ja Häme, idässä Kangasala ja sen erämaa-alueet sekä pohjoisessa Näsijärven erämaa-alueet. Alueelle tarvittiin kauppapaikka, kun Viikinkien idäntie sulkeutui 1000-luvulla ja kaupankäynti vilkastui Ylä-Satakunnassa. Kauppapaikka syntyi Suur-Pirkkalan alueelle, mutta sen sijaintia ei varmasti tunneta, vaikka perinteisesti se onkin sijoitettu Pirkkalan vanhan kirkon välittömässä läheisyydessä olevaan Pirkkalankylään^[3]. Muina vaihtoehtoina on esitetty Tohloppijärven rantaa tai Tammerkoskea (joko kosken itä- tai länsiranta), jonne Pirkkalan muutenkin runsas saksalais- ja skandinaavisperäinen paikan- ja talonnimistö voimakkaasti keskittyy.^[4] Varmasti kauppapaikan sijainti tunnetaan 1300-luvun puolessa välissä, jolloin se siirtyi Tohloppijärven rannalle.

[muokkaa] Pirkkalankylä

Pirkkalankylä oli Pyhäjärven eteläpuolisen Pirkkalan tärkein asutuskeskus. Varmaa Pirkkalankylän osalta on ainoastaan se, että aikaisemmin suhteellisen harvaanasutun alueen väestö kasvoi voimakkaasti ja nopeasti 1200-luvun alussa. Oliko syynä sitten kauppapaikka tai uuden kirkon sijainti on epävarmaa. Erään teorian mukaan^[5] alue oli hämäläisten muinaisuskossa ollut pyhä, joka rajoitti alueen väestön toimintaa Pyhäjärven etelärannalla. Tähän viittaa itse nimi Pyhäjärvi, kuten alueen monet hiisi- alkuiset paikannimet. Kristinuskon saapuessa alueelle tämä rajoittava tabu olisi sitten poistunut. Perimätiedon mukaan kirkon rakentamisen jälkeen alueella asunut Hiisi muutti järven pohjoispuolelle, jossa se ahdisteli erityisesti kirkkoonmatkaavia naisia.

Hiisinimet Pirkkalankylän välittömässä läheisyydessä osoittavat joka tapauksessa alueella olleen muinaisen palvontapaikan, jonka myös perimätieto vahvistaa. (Hiidenmäki, Hiidenlähde, Hiidenmaa, Hiidenlaidun ja ikivanha Hiidentie, lisäksi Tursiannotko, Pyhäjärvi ja Pyhäjoki) Ja koska tällaiset pitäjien yhteiset palvontapaikat, eli hiidet, toimivat kauppapaikkoina esihistoriallisella ajalla, voidaan Pirkkalankylää pitää mahdollisena kauppapaikkana^lähde?. Myös tapa rakentaa kirkko vanhalla pakanalliselle palvontapaikalle mahdollistaa ensimmäisen kirkon sijainnin Pirkkalankylässä, vaikka asutuksen painopiste olikin järven pohjoispuolella.

[muokkaa] Pirkkalan nimi

Nimi Pirkkala tai Birkala tuli pohjoiseen levinneestä länsieurooppalaisesta kaupankäyntijärjestelmästä, jossa erikoisasemassa olleet, rauhoitetut kauppapaikat tunnettiin Pohjois-Euroopassa nimellä Birka (bjärköarätt, Bjärkön oikeus). Yläsatakuntalaisen kauppapaikan perustamisen jälkeen koko alueelle ja sen väestölle tuli nimeksi Pirkkala ja pirkkalaiset. Vuonna 1499 Kuhmoisten ja Kangasalan välisessä riidassa kutsuttiin kangasalalaisia pirkkalaisiksi ja 1800-luvun lopulla kuhmoislaiset kutsuivat längelmäkeläisiä pirkkalaisiksi.

Lappalaisia verottaneitten pirkkamiesten tai pirkkalaisten yhteys Pirkkalaan on mahdollista kahta kautta: joko kummatkin saivat nimensä samasta kaupankäynnin kantasanasta Birka, tai sitten laajasta Suur-Pirkkalasta käytiin, kuten muualtakin Etelä-Suomesta, verottamassa lappalaisia, ja verottajat nimettiin erään lähtöalueen mukaan ^[6]. Ylä-Satakunnan ulkopuolisten hämäläisten lappalaisten verottamista on pidetty yleensä vähäisempänä, mutta tämä tuskin on totta^[7].

Joka tapauksessa vanhimmassa asiakirjalähteessä, vuodelta 1328, pirkkalaiset tunnetaan nimellä bircharlaboar (birkarlaboar). 1500-luvulle tultaessa nimitys oli vakiintunut muotoon birkkarlar. Pirkkalaisista käytetty suomenkielinen nimitys on tuntematon vuoteen 1846 asti, jolloin Kajaani käyttää nimitystä Pirkkalainen. Hyvä esimerkki ongelman lomittaisuudesta on se, että Pirkkalan ensikertaa vuonna 1374 mainitseva asiakirja liittyy nimenomaan Upsalan ja Turun hiippakuntien väliseen rajariitaan Peräpohjolassa.

Nykyinen maakunta Pirkanmaa on saanut nimensä vasta 1900-luvulla keksittynä.

[muokkaa] Lähteet

• Horsma-aho, Olavi & Taberman, Raili (toim.): Pitkin poikin Pirkkalaa. Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä, 1997. ISBN 951-96871-1-4.
• Saarenheimo, Juhani: Vanhan Pirkkalan historia. Hämeen Kirjapaino Oy, Tampere, 1974. ISBN 951-99036-1-5.
• Hämeen historia 1. Esihistoria ja keskiaika. Karisto Oy, Hämeenlinna, 1955. teoksella ei ISBN numeroa.

[muokkaa] Viitteet