|
|
TyökalutMuilla kielillä
|
SosiologiaSosiologia on yhteisöllisiä ryhmiä ja yhteiskuntia sekä niiden perustana olevaa yksilöiden käyttäytymistä tutkiva tieteenala.[1] Sosiologia on yleinen yhteiskuntatiede. Sen tutkimusala on yhteiskuntatieteistä laajin, sillä sosiologiassa voidaan tutkia käytännössä mitä tahansa yhteisöllisiä ilmiöitä. Sosiologia mahdollistaa jokapäiväisten käsitysten sekä totunnaisten ajattelutapojen kyseenalaistamisen tutkimustiedon avulla. Koska sosiologia tuo tosiasioita yhteisössä vallalla olevien luulojen tilalle, paljastaa piileviä ongelmia ja avaa näkyviin uusia vaihtoehtoja, se on muodostunut kriittiseksi yhteiskuntatieteeksi. Tutkimuksen laaja-alaisuudesta johtuen sosiologit määrittelevät tieteensä usein kouriintuntuvien tutkimusaiheiden kautta. Niitä ovat esimerkiksi yhteiskunnan rakenne ja sen muutos; yhteiskunnalliset laitokset, organisaatiot ja yhteisöt; yhteisöllinen toiminta; ihmisten arvot, asenteet ja puhetavat.
[muokkaa] Sosiologian synty ja historiaVaikka ihmisten yhteiskuntia on tutkittu eri tavoilla niin pitkään kuin yhteiskuntia on ollut olemassa, varsinaisena itsenäisenä tieteenalana sosiologia on varsin nuori. Positivismin perustajana tunnettu Auguste Comte (1798–1857) oli ensimmäinen, joka käytti ilmaisua sosiologia (vuonna 1838). Sana muodostuu latinan kielen sanoista socius (kumppani) ja logia (oppi). Hän käytti uudesta tieteestään nimitystä ”physique sociale”. Tällä Comte halusi korostaa, että hänen esikuvanaan oli erityisesti fysiikka joka tunnettiin ajan edistyneimpänä tieteenä. Sosiologian nousu alkoi Yhdysvalloista. Ensimmäiset sosiologian luennot järjestettiin Kansasin yliopistossa vuonna 1890. Kahta vuotta myöhemmin perustettiin ensimmäinen pelkästään sosiologian tutkimiseen erikoistunut laitos Chicagon yliopistoon. Eurooppalaisen sosiologian isänä pidetään ranskalaista Émile Durkheimia, joka perusti ensimmäisen eurooppalaisen sosiologian laitoksen Bordeaux'n yliopistoon vuonna 1895. Sosiologia tieteenä etsi itseään varsin pitkään. Varhaiselle sosiologialle oli tyypillistä läheinen sitoutuminen luonnontieteisiin: esimerkiksi Comte katsoi, että luonnontieteille soveliaat tutkimusmenetelmät oli siirrettävissä suoraan yhteiskuntatieteisiin. 1800-luvun loppupuolella sosiologiassa otettiin kuitenkin käyttöön erityisesti yhteiskunnallisille aloille suunniteltuja tutkimusmenetelmiä. [muokkaa] Sosiologian klassikoitaSosiologiassa klassikolla tarkoitetaan teoreetikkoa, jonka työllä on ollut vahva vaikutus koko sosiologiaan tutkimusalana. Vaikka se, ketä milloinkin pidetään klassikkona, vaihtelee jossain määrin aikakaudesta riippuen, on alalle jo sen lyhyen historian aikana ehtinyt muodostua klassikoita. Monelle sosiologian klassikolle on tavallista, etteivät he luonnehtineet itseään varsinaisesti sosiologeiksi. Heille oli tyypillistä monialainen, yhteiskuntaa useasta eri suunnasta tarkkaileva päättely. Sosiologian kehityksen kannalta kenties merkittävimpiä teoreetikkoja ovat olleet Émile Durkheim, Karl Marx, Ferdinand Tönnies, Vilfredo Pareto, Max Weber ja Georg Simmel. Monet heistä eivät muodostaneet tietoisesti sosiologista oppia, mutta myöhemmin heidät on luettu nimenomaan sosiologian edustajiksi. [muokkaa] PikkuklassikoitaPikkuklassikoiksi on kutsuttu sosiologeja, jotka ovat tarjonneet sosiologialle yhden tai muutamia yksittäisiä teorioita, käsitteitä tai kirjoja. Joitakin heistä saatetään pitää myös varsinaisina klassikkoina.
[muokkaa] Sosiologian tutkimusmenetelmiäSosiologinen tutkimus jakaantuu kolmeen portaaseen: teoriaan, aineistoon ja menetelmään. Valittua teoriaa sovelletaan tutkijan keräämään aineistoon käyttäen jotakin tiettyä tutkimusmenetelmää. Sosiologian, kuten lähes kaikkien yhteiskuntatieteiden tutkimusmenetelmät voidaan jakaa karkeasti ottaen kahtia kvalitatiivisiin eli laadullisiin ja kvantitatiivisiin eli määrällisiin tutkimusmenetelmiin. Kvalitatiiviset tutkimusmenetelmät soveltuvat ennen kaikkea yksittäisten tapausten ja erityisten tapausryhmien kartoittamiseen. Tyypillisiä laadullisia tutkimusmenetelmiä ovat esimerkiksi erilaiset haastattelut ja diskurssi- ja retoriikka-analyysit. Kvantitatiiviset tutkimusmenetelmät sopivat laaja-alaisiin ja suuria ryhmiä tai kokonaisia yhteiskuntia kartoittaviin tutkimuksiin, mutta yksittäistapauksista niiden avulla ei välttämättä saada kovin kattavaa tietoa. Tyypillisiä kvantitatiivisia menetelmiä ovat esimerkiksi survey-tutkimukset. Kvantitatiivisten tutkimusmenetelmien selkärankana toimivat usein matemaattiset ja tilastolliset mallit. [muokkaa] Sosiologia SuomessaSosiologiaa opetetaan monessa suomalaisessa yliopistossa. Suomalaisista sosiologian historian merkkihahmoja on Edward Westermarck (1862–1939), jota voidaan myös pitää suomalaisen antropologian isänä. Tunnettuja suomalaisia sosiologeja ovat myös
[muokkaa] Sosiologisia teorioita
[muokkaa] Sosiologian käsitteitä
[muokkaa] Kirjallisuutta
[muokkaa] Lähteet
[muokkaa] Aiheesta muualla
|
