Sopraano

Ääniala

Naiset

sopraano

mezzosopraano

Miehet

Sopraano on korkein äänialoista. Sen sävelalue ulottuu pienestä a:sta vähintään kaksi oktaavia ylöspäin, usein kolmanteen oktaavialaan saakka. Sopraanot ovat yleensä naispuolisia. Samoihin korkeuksiin falsettia käyttämättä yltäviä miespuolisia laulajia kutsutaan sopranistoiksi. Lapsikuoroissa laulaa myös poikasopraanoita, joiden ääni ei vielä ole madaltunut äänenmurroksessa.

Kuoroissa sopraanot laulavat korkeinta stemmaa ja siten yleensä myös melodiaa. Koska katolinen kirkko kielsi renessanssin aikaan naisia laulamasta kirkossa, sopraanon osa kirkkokuoroissa annettiin nuorille pojille ja myöhemmin kastraateille, miehille joiden kurkunpää oli kastraation vuoksi jäänyt esipuberteettiseen tilaan.

Sopraano voi tarkoittaa myös korkeinta samankaltaisten instrumenttien sarjasta, esim. sopraanosaksofonia.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Sopraanotyyppejä

Oopperan maailmassa sopraanoääniä luokitellaan luonteensa ja värinsä perusteella erilaisiin äänityyppeihin. Monet pääsankarittaren roolit on kirjoitettu nimenomaan sopraanoille. Alla on lueteltu sopraanotyyppejä niihin yhdistettävine rooleineen.

[muokkaa] Leggiero- eli subretti-sopraano

Lempeä, kevyt, ilmava ääni. Yleensä keskirekisteri käytössä. Roolit usein hersyviä, elämänmakuisia hahmoja, joista yleisö pitää.

Adele (Lepakko)
Ännchen (Taika-ampuja)
Despina (Così fan tutte)
Marzellina (Fidelio)
Musetta (La Bohème)
Nannetta (Falstaff)
Susanna (Figaron häät)
Zerlina (Don Giovanni)

[muokkaa] Lyyrinen koloratuurisopraano

Kevyt, akrobaattinen ääni, jonka ääniala ulottuu kolmiviivaiseen oktaavialaan.

Blondchen (Ryöstö Seraljista)
Gilda (Rigoletto)
Norina (Don Pasquale)
Olympia (Hoffmannin kertomukset)
Rosina (Sevillan parturi)
Sofie (Ruusuritari)
Zerbinetta (Ariadne auf Naxos)
Lauretta (Gianni Schicchi)
Oskar (Naamiohuvit)
Adina (Lemmenjuoma)
Lakmé (Lakmé)
Amina (Unissakävelijä)
Ophèlie (Hamlet)
Elvira (Puritaanit)

[muokkaa] Dramaattinen koloratuurisopraano

Akrobaattinen, voimakas ja dramaattinen ääni joka ulottuu kolmiviivaiseen f:ään.

Konstanze (Ryöstö Seraljista)
Fiordiligi (Così fan tutte)
Yön kuningatar (Taikahuilu)
Rosalinde (Lepakko)
Violetta (La Traviata)
Donna Anna (Don Giovanni)
Lucia (Lucia di Lammermoor)
Margareta (Faust)
Lady Macbeth (Macbeth)
Anne (Elostelijan elämä)
Lucrezia (Lucrezia Borgia)
Norma (Norma)

[muokkaa] Lyyrinen sopraano

Pehmeä, täyteläinen ääni jonka ala vastaa subrettia, mutta jonka perusluonne ja ylärekisteri ovat vahvemmat. Roolihahmot usein spintorooleja kevyempiä.

Kreivitär Almaviva (Figaron häät)
Donna Elvira (Don Giovanni)
Mimi (La bohème)
Pamina (Taikahuilu)
Micaëla (Carmen)
Liù (Turandot)
Nedda (I Pagliacci)
Manon (Manon)

[muokkaa] Spintosopraano

Täyteläinen, lyyrinen ääni joka kuitenkin kykenee dramaattisiin lopetuksiin.

Agathe (Taika-ampuja)
Donna Anna (Don Giovanni)
Elsa (Lohengrin)
Alice Ford (Falstaff)
Desdemona (Otello)
Leonora (Trubaduuri)
Tatjana (Jevgeni Onegin)
Rezia (Oberon)
Elisabeth (Tannhäuser)
Marsalkatar (Ruusuritari)
Elisabetta (Don Carlos)
Manon Lescaut (Manon Lescaut)
Tosca (Tosca)
Cio-Cio San (Madama Butterfly)

[muokkaa] Dramaattinen sopraano

Voimakas, dramaattinen, vähemmän taipuisa ääni. Varattu usein sankarillisille ja/tai traagisille hahmoille. Ääniala pienestä b:stä tai a:sta kolmiviivaiseen c:hen.