|
|
TyökalutMuilla kielillä
|
Moottoritie
Moottoritie on pelkästään moottoriajoneuvoliikenteelle suunniteltu ja rakennettu, nopeaan liikkumiseen tarkoitettu tie. Moottoritiellä eri ajosuunnat on fyysisesti erotettu toisistaan, eikä moottoritie risteä samassa tasossa muiden kulkuväylien kanssa. Moottoritiellä on käytännössä aina vähintään kaksi ajokaistaa molempiin suuntiin ja risteykset muiden teiden kanssa on toteutettu eritasoliittymillä. Maailman ensimmäinen moottoritie valmistui vuonna 1924 Italiaan Milanon ja Varesen välille. Saksan ja Yhdysvaltojen ensimmäiset moottoritiet rakennettiin 1930-luvulla. Varsinaisesti moottoriteiden rakentaminen pääsi vauhtiin kuitenkin vasta toisen maailmansodan jälkeen. Suomen ensimmäinen moottoritie valmistui vuonna 1962 Helsingin Munkkiniemen ja Espoon Gumbölen välille.
[muokkaa] Moottoritien määritelmäVuoden 1968 tieliikennettä koskevassa kansainvälisessä yleissopimuksessa, niin kutsutussa Wienin tieliikennesopimuksessa, moottoritie määritellään seuraavasti:
Viimeisestä kohdasta aiheutuu, että tie joka täyttää kaikki moottoritielle asetetut vaatimukset mutta jota ei liikennemerkein ole merkitty moottoritieksi, ei ole moottoritie. Niinpä esimerkiksi Itäväylä, Hämeenlinnanväylän alkuosa Haagasta Kehä III:lle sekä osa Kehä I:stä kaksine ajoratoineen ja eritasoliittymineen muistuttavat moottoriteitä, mutta niitä ole merkitty moottoriteiksi. Vaikka tieliikennesopimus ei sitä suoraan määrääkään, on moottoritiellä yleensä aina vähintään kaksi ajokaistaa molempiin suuntiin. Moottoritiet ovat myös aina kestopäällystettyjä. Moottoritien tarkka määritelmä ja moottoriteille asetetut tekniset vaatimukset vaihtelevat jonkin verran maittain. [muokkaa] Moottoriteillä noudatettavat liikennesäännötMyös moottoriteillä noudatettavat liikennesäännöt vaihtelevat jonkin verran maittain. Tieliikennesopimuksessa[2] on määrätty kuitenkin joitakin yleisperiaatteita:
Moottoriteiden nopeusrajoitus on yleensä 80–130 kilometriä tunnissa. Saksassa osalla moottoriteistä ei ole nopeusrajoituksia lainkaan. Koska kaikki ajoneuvot eivät voi käyttää moottoritietä, sillä pitää olla myös rinnakkaisyhteys. Usein rinnakkaisyhteys on niin sanottu vanha tie, joka on ollut päätie ennen moottoritien valmistumista. Rinnakkaisyhteys voi kulkea myös keskustan katuverkolla. Maissa, joissa moottoritiet tai osa niistä ovat maksullisia, rinnakkaisyhteys on yleensä maksuton. [muokkaa] Moottoritiet Suomessa
Suomi on harvaan asuttu maa ja liikennemäärät ovat yleensä pieniä. Tämän vuoksi Suomeen ei ole ollut tarpeellista rakentaa samanlaista kattavaa moottoritieverkkoa kuin esimerkiksi Saksassa on. Vuoden 2007 alussa Suomessa oli 700 kilometriä moottoriteitä.[3] Pisimmät yhtäjaksoiset moottoritiet ovat Vantaan ja Tampereen välinen osuus valtatiellä 3 sekä Helsingin ja Heinolan välinen osuus valtatiellä 4. Muut moottoritiet ovat kuitenkin yleensä lyhyehköjä osuuksia suurimmissa kaupungeissa. Suomen lainsäädännön moottoritien määritelmä noudattaa Wienin tieliikennesopimuksen määrittelyä:
Lähes kaikki Suomen moottoritiet ovat 2+2-kaistaisia; ainoastaan pääkaupunkiseudulla on joitain useampikaistaisia osuuksia. Lisäksi moottoriteille on asetettu tiettyjä tien geometriaa, liittymäväliä ja muita teknisiä ominaisuuksia koskevia vaatimuksia. Moottoriteistä hieman alle kahdella kolmasosalla nopeusrajoitus on 120 kilometriä tunnissa. Muilla moottoriteillä rajoitus on yleensä 100 kilometriä tunnissa, joskus myös tätä alempi. Talvisin nopeusrajoitus on kaikilla moottoriteillä enintään 100 kilometriä tunnissa. Moottoritiet jaetaan merkityksensä perusteella neljään luokkaan:[5]
Luokittelu liittyy lähinnä tiesuunnitteluun eikä luokkaa mitenkään merkitä tielle liikennemerkein. Alemman luokan moottoriteillä tien tekniset vaatimukset eivät ole niin tiukat. Nimitystä kaupunkimoottoritie käytetään joskus myös moottoritiemäisistä teistä, jotka eivät kuitenkaan ole moottoriteitä. Suomessa moottoritien rinnalla kulkeva rinnakkaistie on tieluokaltaan yleensä seututie. Rinnakkaisyhteys voi kulkea myös keskustan katuverkolla. [muokkaa] Moottoriteiden rakentaminen ja vaikutuksetKun moottoritien rakentamisesta päätetään, ratkaisu tehdään muun muassa liikennemäärien, liikenneturvallisuuden, yhdyskuntarakenteen ja ympäristönäkökohtien perusteella. Yleisesti moottoritien rakentaminen voi olla perusteltua, jos keskimääräinen liikennemäärä ylittää 15 000 ajoneuvoa vuorokaudessa,[6] joskin moottoritien rakentaminen edellyttää aina liikenteen tuntivaihtelun ja koostumuksen tarkempaa tarkastelua.[7] Liikenneturvallisuuden osalta moottoriteiden etuna on vastakkaissuuntaisen ja risteävän liikenteen puuttuminen, mikä pienentää kohtaamis- ja risteysonnettomuuksien määrää. Toisaalta suuremmat nopeudet lisäävät suistumisonnettomuuksien määrää. Suurien liikennemäärien vuoksi myös peräänajo-onnettomuuksien riski kasvaa, joskaan tämä seikka ei liity suoraan tietyyppiin vaan enemmänkin liikennemääriin tietyypistä riippumatta. Tilastollisesti moottoriteillä sattuu liikennemääriin suhteutettuna vähemmän kuolemaan johtaneita onnettomuuksia ja muita henkilövahinko-onnettomuuksia kuin muilla teillä.[8] Moottoriteiden ympäristövaikutukset ovat kahtalaiset: yhtäältä moottoritiet sujuvoittavat liikennettä ja mahdollistavat tasaiset nopeudet, mikä saattaa vähentää pakokaasupäästöjä ainakin lyhyellä aikavälillä. Kuitenkin moottoritiet myös hajauttavat yhdyskuntarakennetta ja synnyttävät liikennettä, kun esimerkiksi työssäkäynti on mahdollista entistä kauempaa, mikä taas lisää ilmansaasteita. Lisäksi moottoritiet vievät paljon tilaa muihin tietyyppeihin verrattuna, ja moottoriteiden alta joudutaankin usein purkamaan rakennuksia. Viimeksi mainittua ongelmaa voidaan tosin torjua riittävän pitkän tähtäimen suunnittelulla. Nykyisin tuskin enää rakennettaisiin 1960-luvulla rakennetun Hämeenlinnan moottoritien kaltaista läpikulkutietä kaupungin keskustan halki. Lisäksi suurten liikennemäärien ja suurien nopeuksien aiheuttama melu haittaa ympäristöä, mitä voidaan tosin torjua meluvalleilla, -aidoilla ja -kaiteilla. Moottoritiet aiheuttavat myös estevaikutuksen, joita voidaan torjua esimerkiksi vihersiltoja ja tunneleita rakentamalla. Suomessa moottoritien rakentamiskustannukset ovat keskimäärin 3–5 miljoonaa euroa/kilometri,[9] joskin kustannukset vaihtelevat tapauskohtaisesti: esimerkiksi sillat ja etenkin tunnelit nostavat tien hintaa. [muokkaa] Luettelo Suomen moottoriteistäAlla on lueteltu suomalaiset moottoritiet.[10] Kukin moottoritieosuus on lueteltu vain kerran, vaikka se olisikin osa useampaa tietä.
[muokkaa] Suomen moottoriteiden historiaaSuomen ensimmäistä moottoritietä, Tarvontietä (nyk. Turunväylä) alettiin rakentaa vuonna 1956 Helsingin Munkkiniemen ja Espoon Gumbölen välille. Tie otettiin käyttöön vuonna 1962. Seuraavien kymmenen vuoden aikana Suomeen rakennettiin runsaasti lyhyitä moottoritieosuuksia suurimpien kaupunkien, varsinkin Helsingin läheisyyteen.[11] Pääkaupunkiseudulla Lahdenväylä valmistui ensin 1967 Vanhastakaupungista Viikkiin, josta sitä jatkettiin Tattariharjuuun 1971 ja Järvenpäähän 1974. Porvoonväylän ensimmäinen osuus valmistui vuonna 1972. Nykyiseen verrattuna moottoritiet rakennettiin yleensä huomattavan läheltä kaupungin keskustaan. Hämeenlinnassa valtatie 3 rakennettiin 1960-luvulla kulkemaan moottoritienä keskustan halki. Myös Jyväskylässä ja Tampereella suunniteltiin moottoritietä aivan keskustan tuntumaan. Jyväskylässä tie olisi alkanut Keljosta, kulkenut Hippoksen ja yliopiston välistä, Harjun takaa ja Rajakatua pitkin Taulumäelle.[12] Suunnitellusta tiestä ehdittiin toteuttaa 1,8 kilometriä pitkä osuus keskustan eteläpuolelle. Suunnitelmien muututtua tie on muutettu tavalliseksi tieksi ja on nykyisin nimeltään Länsi-Päijänteentie. Tampereella keskustan halkaiseva tie olisi kulkenut Ratinasta Lielahteen. Pyynikkiin olisi rakennettu tunneli ja Pispalan maasto tasattu maastoleikkauksella. Helsingissä olisi rakennettu moottoritie Länsiväylältä Ruoholahdesta Itäväylälle Sörnäisiin purkaen laajalti historiallista keskustaa sen alta. Ensimmäisen öljykriisin seurauksena moottoriteiden rakentaminen väheni huomattavasti 1970-luvun puolivälissä ja lisääntyi uudelleen vasta 1990-luvulle tultaessa. 1990-luvulla alettiin rakentaa pitempiä moottoritieosuuksia. Ensin rakennettiin moottoritie Vantaalta Hämeenlinnaan ja myöhemmin edelleen Tampereelle. Myös Lahdenväylän (valtatie 4:n) moottoritieosuutta on jatkettu Järvenpäästä ensin Lahteen ja myöhemmin Heinolaan saakka. Artikkelin lopussa olevassa taulukossa on lueteltu Suomen moottoritieosuudet valmistumisvuoden mukaan. [muokkaa] TulevaisuusVuonna 2007 rakenteilla ovat Lohjan ja Muurlan välinen moottoritie sekä Tampereen läntisen kehätien puuttuvat osuudet. Lohjan ja Muurlan välisen moottoritien valmistuessa koko Helsingin ja Turun välinen osuus on moottoritietä. Lisäksi Suomi on sitoutunut rakentamaan koko Turun ja Vaalimaan välisen E18-tien moottoritieksi vuoteen 2015 mennessä.[13] Näin ollen valtatiestä 7 rakennettaneen moottoritieksi vielä osuudet Koskenkylä–Kotka sekä Hamina–Vaalimaa. Alla olevassa taulukossa on lueteltu lähivuosina toteutettavat moottoritiehankkeet.
Kivenlahden ja Kirkkonummen välisen osuuden rakentamisesta moottoritieksi kantatiellä 51 on tehty periaatepäätös. Osuuden rakentaminen aloitetaan todennäköisesti vuonna 2010. Lisäksi rakennetaneen vielä joitain moottoritieosuuksia tärkeimmille kaupunkiseuduille, mutta muutoin moottoriteiden rakentaminen todennäköisesti vähenee. Sen sijaan Tiehallinto keskittynee päätieverkon parantamiseen kevyemmillä ratkaisuilla, kuten keskikaiteellisten ohituskaistateiden rakentamisella. Vuonna 2006 valmistuneessa liikenne- ja viestintäministeriön työryhmän ehdotuksessa runkotieverkoksi on ehdotetulle runkotieverkolle suunniteltu rakennettavaksi uusia moottoriteitä kaikkiaan hieman yli 200 kilometriä vuoteen 2030 mennessä.[9] Tämä on sangen vähän, kun otetaan huomioon, että vuosina 1990–2006 uusia moottoriteitä on valmistunut lähes 500 kilometriä.[3][14] [muokkaa] Moottoriteiden historiaa muualla maailmassa[muokkaa] Yhdysvallat[muokkaa] Maailman vanhin varsinainen moottoritieAutoistuminen eteni nopeimmin Yhdysvalloissa ja siellä osavaltioiden ja liittovaltion tiehallinnot ryhtyivät rakentamaan moottoriteitä lähinnä kaupunkien lähiliikennettä varten 1920-luvun puolivälissä. Ne olivat kuitenkin 1930-luvun loppuun saakka yleensä lyhyitä ja yksiajorataisia, eli moottoriliikenneteitä. Lamakauden jälkeen 1930-luvulla julkinen valta investoi mieluummin työllistävämpiin hankkeisiin kuin teiden rakentamiseen. Kaukoliikennemoottoriteiden kehittäminen alkoi Yhdysvalloissa 1930-luvulla, kun yksityiset yritykset rakensivat muutamia maksullisia vain autoliikenteelle tarkoitettuja teitä. Niistäkin ensimmäiset palvelivat tosin vain suurten kaupunkien lähiliikennettä. Sellainen oli ilmeisesti maailman ensimmäinen vuosina 1914–1925 rakennettu varsinainen moottoritie Bronx River Parkway New Yorkissa (25 km). Se oli kuitenkin suunniteltu vain 40 kilometrin tuntinopeutta varten, joka tosin oli aivan riittävä 1910-luvun autoja ajatellen. 1930-luvulla rakennettuja maksullisia kaupunkien lähiliikennemoottoriteitä olivat Henry Hudson Parkway New Yorkissa 1934 (16 km), Merrit Parkway Bostonissa 1940 (60 km) ja Arroyo Seco Parkway Los Angelesissa 1940 (15 km). Liittovaltion moottoriteiden rakentamiseen omaksuman nihkeän asenteen vuoksi Yhdysvallat oli kuitenkin jo jäänyt jälkeen Saksasta, jossa yhtenäisen moottoritieverkoston rakentaminen oli aloitettu 1933. Yhdysvalloissa moottoritiet olivat satunnaisia eikä mitään kokonaissuunnitelmaa ollut, vaikka autoliikenne oli siellä moninkertainen Eurooppaan verrattuna. [muokkaa] FreewayYhdysvalloissa moottoriteistä käytetään historiallisista syistä erilaisia nimityksiä. Vanhin nimityksistä on Parkway (Puistotie), jolla tarkoitettiin kaupunkipuistoihin rakennettuja teitä, joiden tarkoitus oli palvella ennen muuta kaupunkilaisten vapaa-ajan liikkumista maaseudulle. Yleisnimeksi määriteltiin vuonna 1930 Freeway (Vapaatie), jolla tarkoitettiin tietä, joka oli vapaa risteyksistä, kevyestä liikenteestä sekä jalankulkijoista ja mahdollisti siten liikenteen vapaan sujumisen. [muokkaa] Yhdysvaltojen ensimmäinen kaukoliikennemoottoritieEnsimmäinen varsinainen kaukoliikenteeseen tarkoitettu moottoritie Yhdysvalloissa oli vuosina 1935–40 rakennettu 160 mailin (257 km) pituinen Pennsylvania Turnpike. Yksityisellä rahoituksella tehty tie välitti liikennettä Appalakkien vuoriston poikki Pittsburghin suunnasta kohti itärannikkoa. Merkittävää oli, että tien kummankaan päätepisteen lähellä ei ollut suurta kaupunkia, vaan sen ainoa tehtävä oli nopeuttaa ja helpottaa liikennettä vuoristoalueen poikki. Rakentamista helpotti ja kustannuksia vähensi se, että siinä voitiin käyttää hyväksi keskeneräiseksi jääneen rautatien osuuksia ja lähes valmiita tunneleita. [muokkaa] Interstate-moottoritieverkoston rakentaminen
Liittovaltion asenne kaukoliikennemoottoriteihin alkoi muuttua 1930-luvun lopulla. Erityisesti tutustuminen Saksan moottoritieverkkoon auttoi ymmärtämään sen taloudellisen ja sotilaallisen merkityksen. Yhdysvalloissa todettiin, ettei yhtenäisen moottoritieverkon aikaansaaminen olisi mahdollista yksityisellä rahoituksella ja vain osavaltioiden toimin. Liittovaltio aloitti maanlaajuisen moottoritietiestön suunnittelun vuonna 1941 ja 1944 hyväksyttiin suunnitelma 65 000 kilometrin pituisen moottoritieverkon rakentamisesta liittovaltion ohjauksessa ja tuella, The Federal-Aid Highway Act. Toinen maailmansota viivästytti kuitenkin sen toteuttamisen aloitusta. Vasta vuonna 1947 käynnistettiin joidenkin tieosuuksien rakentaminen, mutta vain kolme vuotta myöhemmin syttyneen Korean sodan menot pakottivat liittovaltiota jälleen leikkaamaan tiemäärärahoja. Osavaltiot eivät olleet halukkaita rahoittamaan muita kuin paikallisia liikennetarpeita palvelevia teitä. Liittovaltion rahoitusosuus oli myös liian vähäinen. Vuoden 1944 Federal-Aid Highway Act ei siten vielä johtanut toivottuun lopputulokseen. Vuonna 1953 presidentiksi tullut Dwight D. Eisenhower oli nähnyt Saksan moottoriteiden arvon käytännössä toimiessaan liittoutuneiden joukkojen ylipäällikkönä toisen maailmansodan aikana. Hänestä oli tullut moottoriteiden rakentamisen innokas kannattaja ja hänen määräyksestään vuoden 1944 suunnitelma uudistettiin perusteellisesti vuonna 1956. Uusi Federal-Aid Highway Act käynnisti 66 000 -kilometrisen moottoritieverkoston rakentamisen toden teolla, kun liittovaltion rahoitus vastasi menoista 90-prosenttisesti. Rahoitusta varten ryhdyttiin verottamaan polttoaineita. Yhdysvaltojen moottoritiejärjestelmää kutsutaankin virallisesti nimellä The Eisenhower Interstate System. Suunnitelmakauden pituus oli 20 vuotta eli verkoston tuli olla valmis vuonna 1975. Toteutus käynnistyi vauhdilla: ensimmäisen viiden vuoden aikana eli vuoteen 1961 mennessä oli rakennettu noin 9 000 kilometriä uutta moottoritietä ja Interstate -verkon kokonaispituus oli jo 16 000 kilometriä, kun aiemmin rakennetut julkiset sekä maksulliset tiet oli liitetty mukaan järjestelmään. 1970-luvun puolivälin jälkeen moottoriteiden rakentaminen on jatkunut siten, että vuonna 2000 Yhdysvaltojen moottoriteiden kokonaispituus oli jo lähes 90 000 kilometriä. [muokkaa] Saksa
[muokkaa] Moottoriteiden merkitsemisväritMoottoritiet merkitään useimmiten sinisillä tai vihreillä kylteillä. [muokkaa] Siniset kyltit
[muokkaa] Vihreät kyltit
[muokkaa] Katso myös[muokkaa] Lähteet
[muokkaa] Viitteet
[muokkaa] Aiheesta muualla
Suomen moottoritiet valmistumisvuoden mukaan
|
